Mä olen aina tykännyt kuunnella musiikkia. Musiikki on ollut mun mukana jo lapsuudesta asti, koska lapsuudenkodissani oli aina radio päällä. Suomen kielinen musiikki on varsinkin iskenyt aina korkealta ja kovaa, koska lyriikat on minulle kappaleissa se ensisijainen kiinnostuksenkohde.

Varhaisin elämänvaihe meni siis aikalailla iskelmämusiikin siivittämänä, josta siirryin sitten kuuntelemaan teini-ikäisenä suomalaista rap-musiikkia. Rap-musiikin myötä aloin kiinnostumaan sanojen kirjoittamisesta, mutta se ei vielä silloin ottanut minkäänlaista tuulta purjeisiinsa. Kirjoitin nuorena ehkä kaksi kappaletta ja epätoivoisesti räppäsinkin ne kotona tietokoneelle, mutta en koskaan ollut tarpeeksi tyytyväinen omaan ulosantiini. Vaikka ne väittää, että se on vallan helppoa..

Koin sen isona epäonnistumisena ja jätin laulujen kirjoittamisen kokonaan pitkäksi pitkäksi aikaa.

Vuonna 2024 löysin tekoälyn, joka laulaa sille syötettyjä sanoja. Innostuin valtavasti tästä mahdollisuudesta. Mä en ole itse tarpeeksi hyvä laulaja, mutta nyt mulla oli työkalu toteuttaa itseäni kirjoittajana myös tällä saralla.

Tekoälymusiikki lähti liikkeelle sillä, että otin erinäisistä ryhmäkeskusteluista pätkiä ja muutin ne laulumuotoon ja naureskelin sitten itsekseni niille. Olihan se nyt huvittavaa kuunnella muiden kirjoituksia lauluna.

Seuraava vaihe oli se, että keksin käyttää muiden artistien sanoja ja käytännössä tehdä niistä versioita tyyliin: ”mitäpä jos kappale X olisikin ollut genressä Y?” Ja tämä vaihe oli aika pitkä ja opettavainen. Tähän aikaan aloin julkaisemaan muiden lyriikkaa tekoälyn uudelleen sovittamana ja säveltämänä. En tajunnut vielä silloin, että teen väärin.

Voitaisiin sanoa, että ensimmäinen ja varmaan ainut kappale mistä minut tiedetään on Skibidi-Sammakko. Se syntyi kun leikin Saku Sammakko -kappaleen sanoilla ja tekoäly ei suostunut tekemään sitä oikein ilman kertosäettä. Laitoin siihen testimielessä jonkinlaisen rimpsun tekstiä ja se kuulostikin omaan korvaan hyvältä. Tämä rimpsu oli jossain vaiheessa lähes kaikkien korvissa: Skibidi-sammakko o-o-hoo, skibidi-matkallaan a-a-haa.

Jossain vaiheessa sain YouTubessa kommentin, joka muutti kaiken. ”Asiahan ei tietysti minulle kuulu, mutta tiedätkö mitä on tekijänoikeudet?” tai jotain sinne päin. Olen ikuisesti kiitollinen siitä kommentista, koska silloin mä perehdyin asiaan ja sain varmuuden myös omille epäilyilleni, joihin en oikeastaan koskaan aikaisemmin ollut perehtynyt. Kyllä, laulujen sanatkin on tekijänoikeussuojattuja, tottakai.

Tämän jälkeen kuitenkin jonkinlaisessa seuraajien ja kommenttien hurmiossa vielä jatkoin tätä tietä. 

Jossain vaiheessa sitten aloin kuitenkin luomaan ihan uutta lyriikkaa. Ensin hyvin vahvasti tekoälyn avustuksella, mutta sekin muuttui hyvin nopeasti siihen, että kirjoitin lyriikkaa itse omasta päästäni.